Kalat / Fishery

Järvilohi Salmo Salar

Järvilohi on Atlantin lohen ekologinen muoto, jonka maan kohoaminen on eristänyt merellisistä olosuhteista. Se on sopeutunut elämään koko elinkaarensa makeassa vedessä. Järvilohen alkuperäisiä populaatioita esiintyy USA:ssa, Kanadassa, Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Venäjällä. Vuoksen vesistön järvissä järvilohi esiintyy sen järvissä Pielisessä ja Saimaassa, sekä Euroopan suurimmassa järvessä Laatokassa, johon Saimaa laskee juuri Vuoksea myöten. Itämeren lohikannat ryhmittyvät kolmeen ryhmään: itäiseen (lohikannat Venäjältä, Virosta, Latviasta), eteläiseen (lohikannat Etelä-Ruotsista) ja pohjoiseen (lohikannat Pohjois-Ruotsista ja Suomesta). Laatokan ja Äänisen järvilohipopulaatiot ovat todennäköisesti peräisin itäisistä jääkauden aikaisista jääjärvistä, kun taas Saimaan järvilohi taas muistuttaa enemmän läntisen Etelä-Ruotsin kuin itäisen kehityslinjan lohia. Järvilohi saapui Laatokkaan noin 9 500 vuotta sitten, ilmeisesti Baltian jääjärvestä. Saimaalle järvilohi on tullut todennäköisesti jo aiemmin Ancylusjärven aikaan noin 10 000 vuotta sitten ja Pieliseen yli 8 400 vuotta sitten Suur-Saimaan kautta Saimaan vesistöalueen ollessa suurimmillaan. Saimaan järvilohikannalla on kuitenkin geneettisiä yhtäläisyyksiä myös Laatokan järvilohikantaan, ja järvet ovat olleet pitkään yhteydessä.

Nykyisin järvilohi on Saimaan alueella äärimmäisen uhanalainen. Pääosa lisääntymisalueista on tuhoutunut voimalaitosrakentamisessa tai sijaitsee nousuesteiden yläpuolisilla alueilla. Järvilohen hoito Saimaan alueella on pitkälti perustunut vesiviljelyyn. Järvilohi on ennen rakentamista laskeutunut merkittävässä määrin kudulle myös Vuokseen. Myös Laatokassa järvilohi on nykyisin uhanalainen. Laatokkaan laskee yli 40 jokea, jotka ovat aiemmin soveltuneet järvilohen ja taimenen kutujoiksi. Sittemmin kutujoiksi soveltuvien jokien määrä on mm. perkausten, salakalastuksen ja saastumisen vuoksi vähentynyt. Laatokasta Vuokseen kudulle nousee edelleen järvilohia, mutta Vuoksen nykyisestä järvilohikannasta on vähän tietoja. Kutevan kannan kooksi on arvioitu 500-1000 kutukalaa.